Nyt tosiaan kun aamu venähtää mulla aika pitkäks, niin päätinpä postailla uudemman kerran :)
Kerrankin kun on aikaa, päätin tehä oikeen kunnon aamupalan itelleni, koska yleensä se menee just siihen et jalka puoliks ovenraossa sekin syödään eikä se useinkaan ole mitään kovin maittavaa, vaan suunnilleen maustamatonta rahkaa kun ei ehi muuta...
Nyt siis kuitenkin täällä yksin hiljaisuudessa ''keitin'' vanillacapuccinon ja nautiskelin sitä. (Meil on ollu tätä iät ja ajat kotona, mutta en koskaan ollu maistanu. Äiti aina sano, että kuhan maistan niin tuun hulluks ku se on niin hyvää) Oli muuten aika sairaan hyvää, vaikka aluks epäilinki sitä, samallatavalla ku appelsiini-tuorejuustoa...
Tän valmistus kyllä meni mun kokkaustaitojen äärirajoja myöte...
Tän purnukan löytymisen jälkeen tuli kovin haasteellinen etappi, mun tuli mitata kuppiin viis lusikallista tota jahetta..
Onnistuin kuitenkin tässä ja huomasin, että vedenkeittimen päälle napsauttamisen jälkeen haastavin kohta, oli kuitenkin se, että vesi piti kaataa sekaan... Vähän hirvitti.
Turvallisesti kaikken johtojen päällä tämän kun tein, niin tuli kyllä osaava ja onnistuva olo.
Tässä sitten iloisesti paahdoin leipääkin:
Sitten oikein riemastuin niitä kovasti koristelemaan ja lopputulos eli mahtava aamiaiseni näytti lopulta tältä:
Aika hirvittävä lopputulos, siihen nähden miten näin vaivaa.. mutta... Moni kakku päältä kaunis ja olihan toi hyvää ja bonuksena ihan toi kahvi, kannattaa ostaa, se on ihan varmana mun mummon tänne tuoma, eli voin lähes vannoa sen siis olevan saksalaisesta ihmemarketista, Lidlistä.
Tämä se vasta on elämää.
Ps. kattokaa mikä söpö!